Teksti: Miika Auvinen, Kuvat: Ruutukaappauksia The Way of the Househusband animesarjan Youtubetrailerista ja valokuvia ensimmäisestä The Way of the Househusband mangapokkarista.
Tatsu on jättänyt yakuzan tien taakseen ja alkanut koti-isäksi. The Way of the Househusband on A-luokan hassuttelu – manga ja anime ammentavat coolin yakuzatoiminnan ja lempeän koti-isäkotoilun välisestä kontrastista.
Tatsu oli edellisessä elämässään Immortal Dragon, oman Yakuza-ryhmänsä johtaja ja rikollisista vaarallisin. Sitten perhe-elämä kutsui, ja tappelun ja tappamisen tilalle tulivat jooga, kokkaus ja siivoaminen. Syy muutokselle? ”Pyhää [eli perhettä] ei voi suojella väkivallalla.” Nyt Tatsun päätehtävä on tukea vaimoa Mikua tämän uralla. Miku käy töissä ja Tatsu tekee kotityöt.
The Way of the Househusband on täynnä yakuzaelokuvista tuttuja poseerauksia ja matalalla äänellä julistettuja dramaattisia iskulauseita. Tatsu pälyilee lasiensa alta ja liikkuu kuin vetäisi kohta jotakuta nenille. Elekieli on jäänyt päälle menneisyydestä, ja nykyään Tatsu ei tahdo kenellekään pahaa.
Alkuteos-mangan tekijä Kousuke Oono tietää Seijun Suzukin, Kinji Fukasakun ja Takashi Miiken kaltaiset yakuzaelokuvien mestarit ja heidän elokuviensa estetiikan. Mangan ensimmäisen osan takakansi on esimerkiksi otsikoitu ”Housework Without Honor or Humanity”, mukaillen Kinji Fukasakun suurta yakuzaklassikkoa Battles Without Honor or Humanity.
Sarja on ilmestynyt mangana ja animena. Anime edustaa verkkoanimaation koulukuntaa, jossa hyödynnetään stillkuvia ja hyvin rajattua animaatiota. Moni varmasti kokee stillkuviin perustuvan animaation luotaantyöntäväksi. Anime on rujohko, sitä ei ole animoitu juurikaan, ja sen ainoat isommat valttikortit ovat värimaailma ja ääninäyttely.
Ei ole juuri väliä, katsooko animen vai lukeeko mangan: kerronta, kuvakulmat ja asetelmat ovat suurimmaksi osaksi samat. Suurin syy katsoa juuri animeversio on sen helppo saatavuus Netflix-tilaajille.
Komediaa kotitöistä
Sarjan komedia on hupsua. Tatsu käy joogaryhmässä kotiäitien kanssa, ja kertoo mistä mikäkin jooga-asento häntä muistuttaa: näin maataan, kun jotain on ammuttu päähän, ja näin istutaan kun leikataan pikkurilli irti.
”Mistä täältä löytää valkoista jauhetta”, kysyy Tatsu uhkaavasti kaupassa. Hän tarkoittaa toki jauhoja eikä mitään Etelä-Amerikan herkkuja, eivätkä tarkoitusperät ole mitenkään vaaralliset. Myyjä kuitenkin järkyttyy.
Toisessa jaksossa Tatsu kastelee parvekkeen yrttitarhaansa, ja herättää poliisien huomion, eihän sen näköinen jätkä voi kasvattaa kuin kannabista.
Vitsit ovat höpsöjä – kovin henkevästä mangasta tai animesta ei ole kyse, mutta kun laskin aivojen suoritustason tarpeeksi alhaalle, viihdyin niiden parissa ihan hyvin.
Yksi toistuva kasku on kuinka Tatsu herättää vastustajissa näiden lapsuusmuistoja kodinhoidollaan. Välillä vastustajan lapsuusmuisto herää herkullisesta ruuasta, joka muistuttaa isoäidin kokkailuista, kerran Tatsu pukee itseään juuri aseella uhanneelle talvilapasen jujutsuliikkeitä hyödyntäen. Kyyneleet valuvat, kun mieleen tulvivat lapsuuden talvet ja lapasista huolehtivan äidin muisto.
Hupsuttelua vakavasta aiheesta
Kyseessä on aikamoinen hupsutteluanime. Aiheessa on myös vakavia ulottuvuuksia. Kasvoin itse ympäristössä, jossa kerrottiin sankaritarinoita roistoista, jotka olivat jättäneet retkun elämän taakseen ja alkaneet saarnamiehiksi.
Huonostihan tuossa usein kävi: pahanteon jättämät arvet jäävät, eikä muutos normaaliin elämään ole helppo. Noissa ympyröissä entisen rikollisen kohtalo saattoi olla sirkuseläimen rooli.
Onneksi Tatsu, vaikka fiktiivinen hahmo onkin, on löytänyt tiensä rakentavana, uskollisena ja maailmaa paremmaksi tekevänä kotiaviomiehenä. Sarjaa ei kannata viedä syvemmille vesille: hupsuttelu on hyvä tie.
Mistä Suomessa löytää yakuzaelokuvia
Suomessa Yakuza-elokuvien lajityyppiin voi olla vaikea tutustua. Tässä muutama vinkki alan elokuvien löytämiseen.
Tämä blogaus julkaistaan 28.7.2021. Seuraavana päivänä 29.7 Helsingin keskustakirjasto Oodilla sijaitsevassa Kino Reginassa esitetään yksi tärkeimmistä japanilaisista yakuzaelokuvista, Takeshi Kitanon Sonatine. Jos lajityyppi kiinnostaa, Kino Reginan japanilaisnäytössarjoja kannattaa muutenkin pitää silmällä.
Viimeisin suurempi yakuzaelokuvien näytös oli maassamme, kun Yle Teema esitti sarjan Seijun Suzukin elokuvia vuonna 2018. Toista vastaavaa näytöstä tuskin tulee vuosiin, mutta Teeman tarjontaa kannattaa seurailla.
Yakuza-aiheisia elokuvabokseja on hankalaa löytää Suomesta. Niitä myy esimerkiksi Pieni leffakauppa Helsingin Kalliossa. Pieni leffakauppa ei myy tuotteita postitse, joten sieltä ostaminen vaatii reissun Vaasankadulle.
Yakuzatoimintaa löytyy myös ihan perus Netflixistä. Palvelun valikoima vaihtelee, mutta kirjoitushetkelle ”yakuza”-haulla löytyi muun muassa A Family, The Outsider ja Night in Paradise kaltaisia nimikkeitä.
Maan Satama ry 