Parannu burnoutista, luovuta elämässäsi!

Kirjoittanut ja kuvittanut: H-P Lehkonen

Kun mediassa kerrotaan burnouteista, niistä selviydytään ultrajuoksemalla Antarktiksella, bikram-joogaamalla tai perustamalla yrityksen. Usein myös käsitys burnoutista on sellainen, että niitä koetaan elämän aikana yksi jonka jälkeen tehdään elämäntaparemontti, joka korjaa tilanteen lopullisesti. Omalla kohdallani ja omia kulttuurialalla työskenteleviä freelancer-ystäviäni katsellessani, en voi kuin pitää tuota oletusta vääristyneenä. Kerta toisensa jälkeen näen samat ihmiset taistelemassa työuupumuksen kourissa.

Työtilanne on muuttunut enemmän ja enemmän pätkätöiden, silpputyön ja pienyrittäjyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa sitä, että työt seuraavat ihmisiä kotiin ja työpäivät eivät pysy kahdeksan tunnin rajoissa. Meitä ei ole luotu jatkuvaan suorittamiseen.

Kirja, jonka luin burnoutista, oli ”Katkenneita Lankoja” sarjakuva-antologia, jonka ovat toimittaneet Karoliina Korhonen ja Anssi Vieruaho. Kirjassa on piirtäjinä useita Suomen taitavimpia sarjakuvataiteilijoita, kuten Niko-Petteri Niva, Mari Ahokoivu, Tuisku Hiltunen ja Emmi Nieminen. Kirjan on kustantanut Atena.

Sarjakuvataiteilijana oma työni on aina ollut silpputyötä, eli työtä, jossa tulot tulevat useista eri lähteistä. Sarjakuvien piirtämisen lisäksi luennoin sarjakuvista ja niiden markkinoinnista, ylläpidän erilaisia verkkosivuja, järjestän tapahtumia ja kirjoitan opaskirjoja sarjakuvajulkaisun maailmaan. Asiaan perehtymättömälle piirtäminen saattaa kuulostaa mainiolta työltä, mutta valaistakseni asiaa, voin kertoa, että jopa näin yksinkertaiset sarjakuvasivut, jotka näette tässä blogipäivityksessä, ovat vaatineet seuraavan työmäärän:

Sarjakuvan suunnittelu: 1 tunti
Luonnostelu: 1 tunti
Tussaaminen: ½ tuntia
Skannaaminen: 5 minuuttia
Tietokoneella editointi ja harmaasävyjen väritys: ½ tuntia
Tietokoneella tekstaus: 15 minuuttia
Yhteensä: 3 tuntia ja 20 minuuttia

Ja tämä sama aika kuluu tietysti jokaisella sivulla! Kyseinen kahdeksan sivun mittainen sarjakuva on siis vienyt aikaa 26 tuntia ja 40 minuuttia. Jos oletamme, että teen aina kahdeksan tunnin työpäiviä, koko sarjakuvan tekemiseen on työpäiviä kulunut noin kolme.

Sarjakuvan tekeminen työkseni on unelmatyöni, mutta en ole ensimmäinen ihminen, joka uupuu unelmatyöhönsä. Mitä enemmän työtään rakastaa, sitä helpompi on sitä tehdä aivan liikaa.

Tärkeimpiä asioita, joita olen oppinut tehdessäni silpputyötä, jossa olen itse se henkilö, joka päättää mitä kaikkea teen ja miten kauan, on luovuttaminen. Maailmaa ei kiinnosta, olenko piirtänyt jokaisen sarjakuvani täydellisesti. Maailmaa ei myöskään kiinnosta montako sarjakuvaa saan valmiiksi vuodessa. Luovuttaminen ja sieltä meneminen, missä aita on matalin, ovat olleet suurimmat mielenterveyteni pelastajat.

Webtoonilla työskennellessäni tein 15 sivua sarjakuvaa viikossa (plus ne muut silpputyöt). Pelkästään sarjakuvasivuista työtä muodostui aiempaa laskutapaa käyttäen 50 työtuntia viikossa. Työpäiväni eivät olleet lähelläkään kahdeksaa tuntia ja viikonloppujen yli työskenteleminen oli usein enemmän sääntö, kuin poikkeus. Tietysti työni Webtoonilla nosti tulotasoni sellaiseksi, etten ollut koskaan eläessäni tienannut sellaisia summia! Ilman työtäni Webtoonilla en asuisi nyt omassa asunnossani! Kahden pitkän sarjakuvaprojektin jälkeen tein kuitenkin päätöksen ottaa taukoa Webtoonilta ja alkaa elää vähemmällä.

Nykyään siis asun kerrostalossa ja käytän aikaani paljon enemmän luonnossa kulkemiseen, syötävien villivihannesten keräämiseen, esineiden korjaamiseen, itse ruokani valmistamiseen ja roskisten dyykkaamiseen. Aiemmin tein töitä vähintään 10 tuntia päivässä, nyt työpäivieni pituus on lähempänä kolmea tuntia. Tietysti tämän muutoksen myötä myös tuloni ovat pudonneet. Elän vain noin 600:lla eurolla kuukaudessa. Tämä ei tietenkään olisi mahdollista, jos en olisi aiemmin pystynyt ostamaan kumppaneitteni kanssa omaa asuntoa, sillä vuokralla asuminen pääkaupunkiseudulla veisi budjetistani sievoisen summan lisää! Elämän hidastaminen ja siten rahan säästäminen on helpointa niille, joilla on tarpeeksi rahaa aloittaa tällainen projekti.

Kun keskustelimme tästä blogipäivityksestä muiden blogin kirjoittajien kanssa, he toivoivat että kirjoittaisin sarjakuvan saatteeksi tekstin, joka tekee päivityksestä hieman positiivisemman. En ihmettele tätä toivetta, sarjakuva käsittelee 11-vuotiasta lasta, joka saa burnoutin! Sen aihe ei ole erityisen positiivinen! En kuitenkaan pysty kirjoittamaan tekstiä, jossa väittäisin, että hidastaminen toimii jokaiselle. Jos itse asuisin vielä vuokralla ilman kumppaneitani, olisin yhä töissä Webtoonilla tekemässä 10 tuntisia työpäiviä. Hidastaminen todella toimii, mutta kuinka monella on siihen oikeasti mahdollisuus?

Vaikka tiedän, ettei jokaisella ole mahdollisuutta hidastaa, annan tässä tekstini lopussa teille käytännön vinkkejä hidastamiseen. Pelkkä ohje ”Hidasta!” ei ainakaan minulle kerro mitään. Olen ihminen, joka nauttii tekemisestä, joten pelkkä sohvalla makoilu ja television katselu saisi minut vain ahdistumaan.

1. Keksi itsellesi tekemistä, jota on mukavaa tehdä ja jonka voi tehdä hitaasti.

Itse olen tehnyt paljon käsitöitä ja kerännyt luonnosta villivihanneksia.

2. Älä missään nimessä keksi, että voisit tehdä itsellesi ammatin tuosta mukavasta toiminnasta!

Voisihan niitä käsitöitä myydäkin, mutta silloin toiminnan hitaus katoaisi kokonaan!

3. Jos sinun tekee mieli lopettaa joku aloittamasi projekti, lopeta se.

Olen jättänyt useita käsitöitä kesken, ei se mitään haittaa! Ne voi joko tehdä vuosia myöhemmin valmiiksi, tai antaa asian vain olla! Olen päätynyt myös purkamaan useita aloittamiani neulontaprojekteja takaisin langaksi. Sillä ei ole merkitystä, haaskasitko nyt aikaasi. Ajan haaskaaminen on oikeutesi! Se on sinun aikaasi!

4. Jos tuntuu, että pitäisi saada jotain aikaiseksi, kirjoita siitä tunteesta.

Itselläni tulee noin kerran kuukaudessa paniikinomainen tunne siitä, että minun pitäisi olla tekemässä jotain järkevää ja että olen varmasti unohtanut jotain! Kun kirjoitan tunteestani, huomaan sen olevan vain tunne, joka ei perustu faktaan. Kirjoitan itselleni ”Anna olla, sinun ei tarvitse suorittaa jotain koko ajan. Kaikkihan on ihan hyvin.” Se auttaa.


H-P Lehkonen somessa:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s