Teksti ja kuvat: H-P Lehkonen
Muistan kun olin lapsi ja kävin erään kaverini mummolassa. Kun menin hakemaan juomalasia kaapista, huomasin, että kaappi oli pullollaan pestyjä muovisia jogurttipurkkeja. Ajattelin että kaverin mummo oli ehkä joko vähän sekaisin, tai sitten tosi köyhä.
Toisaalta oma mummoni teki aivan samaa. Hänellä oli erikseen purkki kuminauhoille, joita tuli ostosen tai postin mukana. Hän säästi myös kaikki mahdolliset langanpätkät myöhempää käyttöä varten ja jos vaate meni rikki, siitä otettiin tietenkin napit ja vetoketjut talteen omia ompeluprojekteja varten! Sitä en pitänyt niin outona, olinhan tottunut oman mummoni tekemisiin.
Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin voin katsoa omaan kaappiini ja nähdä saman näyn, kuin sekä omalla mummollani, että kaverini mummolla. Kaikki minkä voi uudelleen käyttää, uudelleenkäytetään. Jogurttipurkki on mahtava taiteilijalle maalikuppina, vanhat vaatteet voi käyttää uudelleen sekä ompelussa, että erilaisina siivousrätteinä, kuminauhan löytäminen on kuin puhdasta kultaa löytäisi, niin hyödyllisiä kapistuksia ne ovat!
Mummojen kunniaksi tein sarjakuvan, sillä mummot ovat ne alkuperäiset Zero Waste (suomeksi nollahukka) vaikuttajat. Ainakin minuun mummot ovat vaikuttaneet syvästi, jopa ilman sosiaalista mediaa.
Zero Waste / Nollahukka, mikä se on?
Suurin osa ihmisistä on kuullut Zero Waste /Nollahukka elämäntyylistä, jonka tavoite ei ole kierrättää jätteitään, vaan elää tavalla, jossa jätteitä ei alkujaankaan synny! Käsitteenä Zero Waste/Nollahukka ei tosin ollut alunperin tarkoitettu kuluttajille, vaan yrityksille, kaupunkien päättäjille ja yhdistyksille. Vuodesta 1998 vuoteen 2008 asti Zero Waste ei ollut asia, jota yksilöt olisivat tavoitelleet, mutta vuonna 2009 Ranskalais-Amerikkalainen nainen Bea Johnson päätti soveltaa periaatteita omassa neljän hengen perheessään ja aloitti suositun bloginsa ”Zero Waste Home”.
On hienoa, että yksilöt haluavat vähentää omaa kulutustaan ja jätteen tuotantoaan, mutta teollisuus tuottaa jatkuvasti niin paljon jätettä, että yksittäisten ihmisten elämäntyylin muutos ei riitä pelastamaan maailmaa. Tarvitsemme elämäntyylivalintojen lisäksi poliittisia päätöksiä.
– H-P Lehkonen
Maan Satama ry 