Millainen on Polkkapojan, tuon kissamaisen khadij-veijarin elontie Morrowindin valtakunnassa?
Teksti: Miika Auvinen Kuvat: Ruutukaappauksia pelistä
Polkkapoika astuu laivasta Seyda Neenin kylään. Morrowindin visuaalinen maailma tekee heti vaikutuksen. Maisemat ovat eri pelimaailmojen ehkä hienoimpia sienineen ja matkavälineenä käytettävine valtavine kirppuineen. Heti laivasta ulos astuessa avautuu taianomainen näkymä.
Kyseessä on siis ensimmäinen sessioni pelissä The Elder Scrolls III: Morrowind. Hyppäsin Elder Scrolls -kelkkaan vasta Skyrimin aikoihin, ja aiemmat osat ovat pimennossa. Lisähaasteita luovat se, etten pelaa tavallisesti juurikaan PC:llä, ja se, etten ole aiemmin käyttänyt modeja bugien paikkaamiseen..
Takaisin pelimaailmaan. Polkkapoika joutuu tekemään jotain Kela-tason selvityksiä. Jotain papereita pyöritellään tärkeiden ihmisten kanssa. Samalla valitsen Polkkapojalle rodun, luokan ja minkä tähtimerkkien alla tämä on syntynyt. Polkkapoika on selkeästi rogue ja syntynyt rakastajan tähtien alla.
Morrowindin pääpopulaatio koostuu haltioista. Vähemmistönä alueella liikkuu liskoukkoja, ihmisiä ja muutama kissamainen Khajid, joita Polkkapoikakin edustaa. Osa hahmoista näyttää ongelmaisilta.
Seyda Neenin maisemat pakahduttavat. Korkealle nouseva majakka hallitsee kaupungin tunnelmaa.
Pitäisi joku paperi viedä jollekin tärkeä tyypille Balmoran kaupunkiin. Olen kärsimätön, enkä viitsi liikkua jalan. Ei muuta kuin kirpun kyytiin!
Balmorassa liikkuu kaikenmoista väkeä. Erään haltijajäbän silmistä näkee, että on vedetty muutakin kuin pulkkaa. Vartijoilla on auktoriteettia (jota tosin Polkkapoika ei tunnusta) ja osa tyypeistä on aika vängän näköisiä.
Löydän tyypin, jolle se joku paperi piti toimittaa. Tyyppi hengailee kotonaan ilman paitaa.
Nonni, kaupunkielo alkaa käydä tylsäksi. Ihmisille juttelu on puisevaa, ja joskus keskustelut haarautuvat liikaa, ja en jaksa jokaisen kanssa lätistä loputtomiin. En ole vielä tappanut ketään, joten sapeli esille ja luontoon!
Luonnossa on jälleen hienoja maisemia. Varsinkin polkujen reunustoilla kasvavat sienet ovat hienoja!
Tapan sinut toukka!
Tapan sinut rotta!
Tapan sinut… mikä ikinä oletkaan!
Eräässä tienristeyksessä on Maury-neito, joka pyytää minua ottamaan kiinni varkaan. Koruja tai mikä lie käsine on varastettu. Kun Mauryn kanssa syventyy keskusteluun, selviää, että hän onkin rakastunut varkaaseen, eikä rosvoa saisi murhata. Päätän mennä majataloon nukkumaan.
Polkkapoika herää kesken uniensa. Joku varkaiden liigan soturi aikoo ottaa minut päiviltä. Sapeli esille ja iskuja satelee. Soturi kuolee, ja kun noukin ruumiilta tämän omaisuuden, joukossa on Mauryn käsine. Voi ei, se siitä romanssista.
Välillä törmään matkallani muinaisiin sukuhautoihin. Astun sisään ja varastan kaiken. Seuraavan oven takaa kimppuuni hyökkää paha henki, joka tappaa Polkkapojan. Voi ei.
Maan Satama ry 