Noitia, velhoja ja muinaissuomalaisia tietäjiä vilisi Itä-Helsingissä Hotelli Rantapuiston käytävillä. Pakanallisilla syysmessuilla ohjelmassa ja näytteilleasettajissa olivat läsnä uudet virtaukset ja muinaisemman perinteen haikailijat. Tapahtuma haastoi pohtimaan pakanallisten liikkeiden asemaa ja suosiota nykymaailmassa.
Teksti ja kuvat: Miika Auvinen
Pakanalliset syysmessut keräsivät yhteen noitia, okkultisteja ja luonnonuskontoihin uskovia. Messuhumu koostui myyntialueista, luennoista, musiikkiesityksistä ja kirjajulkkareista.
Messujen näytteilleasettajissa oli noitamyymälöitä, eri uskonyhteisöjen esittelijöitä ja taiteilijoita. Myyjät myivät noituudessa käytettäviä yrttejä, suoloja, tinktuureja, kristalleja, ouija-lautoja ja loitsukirjoja. Luonnonuskontoihin perehtynyt löysi messuilta muinaissuomalaisuudesta ammentavia vaatteita ja esimerkiksi eläinten luita. Paatunut okkultisti löysi messuilta kirjallisuutta tai peräti uusia liikehdintöjä – esimerkiksi Chrysaliksen Temppeli on karismaattisen Luminaarinsa johdolla alan nouseva instituutio.
Olen uskontonörtti, ja tunnen vetoa erilaisten ihmisten maailmankatsomuksiin. Siksi Pakanalliset syysmessut kuuluvat kohdallani messukalenterin huippuhetkiin. Pelkkä haahuilukin on piristävää tällaisessa ympäristössä, mutta kävijän kannattaa myös malttaa istua ohjelman äärelle.
Todistin tapahtumassa kolme ohjelmanumeroa. Duo Mysticus esitti lauluja muinaissuomalaisuudesta ammentaen, säestäen kitaralla ja rummulla. Elina Sjöblom kertoi kasvimagiasta, eli siitä, kuinka noita voi hyödyntää kasveja energioita muokatessaan (vai hyödyntääkö kasvi ihmistä?). Paneelissa Porvoon kipinä -lehden toimittajat kertoivat uusimmista teoksistaan ja julkaisuistaan.
Ohjelma oli laadukasta, ja oli varmasti lähinnä katsojan asenteesta kiinni, viihtyykö tämä massoille hieman oudompien aiheiden parissa.
Sunnuntaina ohjelmassa olisi ollut muun muassa luento aiheesta ”Uuspakanuus ja kulttuurinen omiminen”, puhujanaan Lehto ry:n Katariina Krabbe. En tuolloin kuitenkaan messuille enää päässyt. Viimeksi mainittu ohjelma kuitenkin osoittaa, että skene tutkii itseään myös kriittisesti.
Porvoon esoteerikot
Porvoon kipinä -lehden ympärille syntynyt kulttuuritoimijoiden ryhmittymä korostaa, että länsimainen kulutusyhteiskunta, viihdekulttuurin korostunut asema ja muodikkaat poliittiset liikkeet tekevät ihmiselosta onton. Euroopan pyhiä perinteitä ei enää tiedosteta, jollei sitten tietyt poliittiset ryhmät ole niitä omineet. Kuitenkin, vain vahvat juuret omistava voi seistä vankkana koettelemusten keskellä.
Uskonnoilla ja esoteerisilla liikkeillä on tapana osoittaa oikeita ongelmia samalla, kun ratkaisut ontuvat, ja mainittu onttous on yksi eri koulukuntien osoittama oire. Harva liike tarjoaa onttouteen kuitenkaan oikeita ratkaisuja.
Katselin Porvoon kipinän paneelikeskustelun, ja yllätyksekseni olin tutustunut lehden toimittajiin jo ennen sen julkaistuja numeroita: Aki Cederbergin Pyhä Eurooppa on suosikkejani matkakirjalajityypistä, Ike Vil on suomentanut Tajunnan alkemistit ja Gothic Girl tyylisiä vastakulttuurihistoriikkeja ja Rikhard Larvantokin oli tuttu, sillä olen ennakkomaksanut miehen tuottaman Huntu-dokumentin katsomisoikeudesta.
Koetin ohjelman päätteeksi sanoa jotain syvällistä poppoolle, mutta päädyin hermostuksissani vain sönköttämään itsestäänselvyyksiä. Myös ottamani kuva meni pilalle käsieni vapistessa. Ensi kerralla olen vain hiljaa, ja kävelen ohjelmasalista pois.
Iltabileet minulta jäivät kokematta. Kaverini kutsui minut iltabileiden DJ-keikalleen, mutta tilavuuteni oli kaksinkertainen kantamusteni vuoksi ja kankeustasonikin moninkertainen, joten päätin palata kotia katselemaan kauhuelokuvia.
Noituus nousussa
Muun muassa Perttu Häkkinen (k. 2018) keskusteli aikanaan okkultismin uuden aallon ensilyömistä. Nyt tuo aalto hyökyy eteenpäin varsinkin, jos käytämme mittareina kirjajulkaisuja ja alan somesisältöjä. Aiempia aaltoja ovat olleet muun muassa 1900-luvun alun teosofia- ja spiritismibuumit ja niin kutsuttu vesimiehen aika siinä 60-luvun paikkeilla.
Messut olivatkin täpötäynnä ja ihmisiä vaelteli käytävillä sankoin joukoin.
Tämä on yksi asia, jossa sensaatiokristilliset profetiat ovat käyneet toteen: noituudesta on tullut suosittu hengellisyyden muoto samalla, kun kristinuskon suosio hiipuu. Aika näyttää, tyydyttääkö pakanallisuus ihmisryhmien hengellisiä tarpeita ja onko esimerkiksi somenoituus vain muoti-ilmiö.
Sosiaalisen median noituus ja siihen kuuluva estetiikka ovat aihe, joka herättää itsessäni paljon ajatuksia, ja helposti alan kritisoida hengenasioiden pinnallistamista. Koitan kuitenkin olla hiljaa, sillä harvemmin oman intohimonsa seuraaminen on kenelläkään huono asia. Pääasia lienee, että ihminen löytää oman polkunsa ja elää sellaista elämää, joka tuntuu oikealta.
Pakanalliset syysmessut olivat jälleen hieno kokemus. Erilaiset maailmankatsomukset kiehtovat minua suuresti ja ne olivat esillä kiitettävällä laajuudella. Meno on raikkaampaa ja ehkä jopa aidompaa kuin kilpailevilla eri hengenliikkeiden messuilla.
Vaikka en usko juuri mihinkään luonnonuskontoihin saati noituuteen, tällaisilla messuilla pitää hieman heittäytyä ja fiilistellä tunnelmaa.
Maan Satama ry 