Transpolin temppurata loukkaa ihmisoikeuksia suunnasta jos toisesta! Katso hauskat* kuvat! (*ei hauskoja)

Jo pelkkä lähetteen saaminen transpolille voi olla haastavaa. Kaksi henkilöä kertoo oman tarinansa.

Sarjakuva: Onsku Franck Teksti: Paju Ruotsalainen

Minä hain transpolille lähetteen neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla sain hyvin nopeasti kieltävän vastauksen. Minua ei oteta polille, johtuen masennuksesta ja huonosta henkisestä jaksamisestani. Olin juuri samaan aikaan saanut hylkäyksen kelalta kuntoutustuesta, koska heidän näkemyksensä oli, että olen toimintakykyinen ja valmis työnhakijaksi. Ristiriita oli surkuhupaisa. Olin odottanut, että polilla minulle mahdollisesti sanottaisiin parin tapaamisen jälkeen, etten ole vielä valmis tähän. Hylkääminen näkemättä minua ensimmäistäkään kertaa tuntui loukkaavalta. Myös seuraava lähete hylättiin. Olin aloitamassa kuntouttavan työtoiminnan, mutta minua kehotettiin hankkiutumaan terapiaan, ennen kuin minut voitaisiin ottaa transpolin asiakkaaksi. Terapia oli sekä omasta, että oman hoitotahoni mielestä ajankohtaista. Terapian hakeminen oli tietenkin aivan oma viidakkonsa.

Viimein kolmas lähete laitettiin menemään. Odotin vastausta puoli vuotta, vuoden. En uskaltanut soittaa polille ja kysellä asiasta. Pelkäsin, että hylkypäätös oli kadonnut postissa ja ajatus siitä, että joutuisin kuulemaan puhelimessa ”sori, me ei oteta sua tänne” tuntui musertavalta. Mieluummin odotin, toivoni koko ajan hiipuen. Lopulta kumppanini soitti puolestani ja tiedusteli lähetteen tilannetta. Meille kerrottiin, että se ei ollut koskaan saapunut perille. Lähetteen tehneen lääkärin tiedoissa sen tila näkyi lähetettynä, eli lähetteeni oli vain kadonnut jonnekin. Vasta neljäs lähete saavutti haluamani, kun minut viimein otettiin asiakkaaksi.

On totta, että kuntoni on kaikinpuolin parempi kuin ensimmäisen lähetteen kohdalla, mutta transsukupuolisuuteni ei ole muuttunut. Lisäksi minulta evätty hoito on ollut kuormittava tekijä. Ensimmäinen lähete kirjoitettiin 2018, viimeinen 2021. On väärin, että jo pelkkä transpolille pääsy voi olla niin vaikeaa. Puhumattakaan sitten itse siitä temppuradasta mikä pitää itse polilla vetää läpi. Jokainen minut kohdannut lääkäri ja hoitaja oli ymmärtävä ja kannustava koko tämän ajan, enkä kohdannut lainkaan vastahankaisuutta lähetteen kirjoittamisen kanssa. Tiedän, että pahimmillaan on sattunut kohdalle lääkäri, joka on vihamielinen eikä suostu kirjoittamaan lähetettä. Voin vain kuvitella miten nöyryyttävältä se tuntuu.

Seuraavassa sarjakuvassa Onsku Franck kertoo oman tarinansa lähetteestä. Sarjakuva on julkaistu Lahden Setan Zinessä jonka voi ostaa täältä: LINKKI


Onsku somessa:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s