Vuoden 2021 kotimaisen sarjakuvan merkkihetkiä oli Jiipu Uusitalon Okanaamio-teoksen julkaisu. Teos on osa Valta-trilogiaa, jonka ensimmäinen osa pohtii rankaisuvaltaa, toinen taloudellista valtaa ja viimeinen osa sosiaalista valtaa. Pirautimme Uusitalolle videopuhelun ja kysyimme sarjakuvateoksen luomisprosessista.

Teksti: Miika Auvinen

Jiipu Uusitalo tunnetaan poliittisesta sarjakuvastaan. Hänellä on suosittu sarjakuvablogi Tajukankaan kutoja ja neljä julkaistua sarjakuva-albumia: runollinen pienempi teos Kapinallisen sydämen huokauksia (2019) ja Valtatrilogia eli Kukkaisruoska (2019), Puupenni (2020) sekä Okanaamio (2021). Uusitaloa motivoi sarjakuvanteossa mieltä askarruttavat asiat, joista selvää ottaessa sivutuotteena syntyy sarjakuva. Hän tekee sellaisia sarjakuvia, joita itse haluaisi lukea.

Uusitalon infosarjakuvassa avautuu visuaalisesti hieno, eteerisen unenomainen maailma: päähenkilöperheen koira kertoo maailmasta vertauskuvin, kuu auttaa poppoota arjessa ja tärkeimpiin sivuhahmoihin kuuluvat Jeesus ja Tollundin miehenä tunnettu Tanskasta vuonna 1950 löytynyt muumio.

– Muoto, jossa yhdistelen infosarjakuvaa psykedeeliseen kerrontaan, on minulle luontainen. Olen halunnut sarjakuvillani osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Unimaailma ja surrealismi ovat osaltaan keventämässä sarjakuvieni julistavuutta, Uusitalo sanoo.

Varsinaiset päähenkilöiden, Liinan, Martan ja Koljan muodostama perhe, heijastelevat monin tavoin Uusitaloa itseään, hänen luonnettaan ja ajatteluaan. Hahmoilla on erilaiset sosiaaliset taustat, joka näkyy heidän kanssakäymisessään, eikä konflikteiltakaan vältytä. Vakkarisivuhahmot, kuten krusifiksistaan vähän väliä ulos hyppäävä Jeesus tai eri aikakausissa matkaava suomuumio Tollundin mies ovat tulleet käsikirjoitusprosessin kautta.

– Minulla on käsikirjoitusprosessissa kaksi juonnetta. Toisaalta mietin asiaa ja informaatiota, luen, teen muistiinpanoja ja kommentoin asioita. Toinen juonne on unimaailman kehittely. Täytän luonnoskirjaa, tutkin erilaisia assosiaatioita ja ammennan mieleni sisällöistä. Jeesus, pimeyden enkelit ja suoruumis kiehtovat tuota unimaailmaa. Suuri käsikirjoitustyö on näiden kahden juonteen yhteen hitsaus, Uusitalo selventää.

Talonvaltausliike ruokki ajatuksia

Valtatrilogia on infosarjakuvaa. Kukkaisruoska käsittelee rankaisuvaltaa, esimerkiksi erilaisia näkökulmia siihen, kuinka rikoksen tehnyttä tulisi kohdella. Puupennissä pohditaan taloudellista valtaa ja esimerkiksi talouskasvua ja pankkilaitosta. Okanaamiossa Uusitalo pureutuu sosiaaliseen valtaan ja siihen, kuinka meidän jokaisen arjessa näkyy erilaisia hierarkioita, joita emme aina edes huomaa.

Paras osa teoksia on vaihtoehtojen esittäminen: Uusitalo miettii nykysysteemien heikkouksia, mutta esittää myös parannuksia. Ote ei ole saarnaava, vaan hyvin pohdiskeleva.

Uusitalo kertoo kiinnostuneensa ruohonjuuritason yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta vasta aikuisiällä. Hänen porttinaan poliittiseen maailmaan toimi vuonna 2013 Tampereella elinvoimaisena vaikuttanut talonvaltausliike.

– Menin touhuun mukaan. Kohtasin liikkeessä yhteiskunnasta kiinnostuneita ihmisiä ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja heidän kanssaan. Aloin ajatella, millaisilla eri tavoilla ihmiset ovat järjestäneet, tai voisivat järjestää, elämänsä. Talonvaltausliike johdatti minut miettimään myös laajemmin yhteiskuntaa ja sen valtasuhteita.

Sarjakuvatrilogia on visuaalisesti kiehtova ja sisältää painavaa informaatiota. Lukija samaan aikaan viihtyy ja lukee perusteltuja näkemyksiä. Teosten lukeminen voi olla myös voimaannuttavaa: moni yhteiskunnallinen epäkohta tulee vuosituhansien aikana syntyneistä valtasuhteista ja niiden mukana ihmismieliin juurtuneista asenteista – ne eivät ole kiveen hakattuja muuntamattomia sääntöjä.

Uusitalo esittää, että valta on kaikessa läsnä ja se muuttuu koko ajan ja piiloutuu. Teosten sanoma on, että jos haluamme elää hyvin ja toisiamme kunnioittaen, tie siihen voisi olla erilaisten valtasuhteiden kyseenalaistaminen.

– Kaikki hyötyvät valtasuhteiden esiintuomisesta ja purkamisesta. Esimerkiksi jäykkien sukupuoliroolien murtuminen on vapauttanut myös cis-heteromiehen olemisen tapaa. Omien tunteiden kohtaaminen ja niistä vastuun ottaminen on tehnyt miehen elämästä vapaampaa ja kokonaisempaa.

Jos Uusitalo saisi olla hetken diktaattorina, mitä muutoksia hän tekisi? Uusitalo pohtii rahareformia, jonka avulla yhteiskunta voisi irtautua jatkuvan kasvun vaatimuksesta.

– Meidän rahamme syntyy nyt liikepankkien antamana lainana. Siksi kaikki olemassa oleva raha on jonkun velkaa. Tämä synnyttää tarpeen valtion BKT:n kasvattamiseen ja jatkuvaan kasvuun. Talous, joka ei kasva, ei nykyjärjestelmän puitteissa pysty tuottamaan hyvinvointia. Ilman kasvua ei ylläpidetä kouluja, kirjastoja ja sairaaloita. Rajallisten resurssien pallolla hyvinvointi ei kuitenkaan voi olla sidottu kulutuksen rajattomaan lisäämiseen, Uusitalo kertoo.

– Hyvä idea olisi demokraattisesti valittu rahavirasto, joka arvioisi resurssien ja rahan määrää. Päivittäisessä käytössä oleva rahan määrä olisi säädelty. Tämän yhdistäisin jonkinlaiseen kansalaispalkkaan. Suomi ei voi yksin toteuttaa asiaa, sillä kuulumme rahaliittoon ja Euro-alueeseen, Uusitalo jatkaa.

Uusitalo kertoo myös, että pelkkä utopioiden visiointi, niin hauskaa kuin se onkin, ei riitä. Toiminnan kautta pääsemme asteittain kohti tasa-arvoisempaa maailmaa.

Sarjisjuuret zineissä ja blogissa

Sarjakuvan pariin Uusitalon sysäsi aikanaan zinejen tekeminen. Hän opiskeli kuvataideopettajaksi, ja teki tovereineen ”oikein käppäinen mustavalkokopiozinen”. Piirtäminen on ylipäätänsä kiinnostanut Uusitaloa lapsesta saakka.

– Rakastan piirtämistä. Se on huvi, työ ja lepo. Teen välillä muutakin, kävelen koiran kanssa ja joogaan – joskin joogakin on siksi, että selkäni kestäisi piirtämistä, Uusitalo kertoo.

Ennen Valta-trilogiaa Uusitalo teki Täysi käsi -kustantamolle lyhyemmän teoksen Kapinallisen sydämen huokauksia.

– Lähestyin Täysi Käsi -kustantamoa valmiiksi piirretyn lehden kanssa ja viesti sieltä oli kannustava: tehdään vaan! Minulla oli jo ennen painettuja teoksia vahva nettimaine sarjisbolgistani, joka loi pohjan sille, että kustantamon tyypin tiesivät minut ja millaisia töitä teen, Uusitalo kertoo.

Uusitalo mainitsee, että Täysi Käsi on julkaissut myös muita hyviä poliittisia sarjiksia, kuten Keijo Ahlqvistin Kaunakirjan (2019), Sira Moksin Köyhien sodan (2019) ja J. Oldénin Chaos Voidin (2021).

Piirtämisestä ja asioiden tutkimisesta puhuminen innostaa selkeästi Uusitaloa. Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita.

– Elämä on suurelta osin rupista ja kämyistä ja loputtoman mielenkiintoista. On kiehtovaa yrittää ymmärtää maailmaa ja sen ilmiöitä ja kun ymmärrys loppuu, voi siirtyä asioiden fiilistelyyn.

---