Huojuva Torni

Teksti: Paju Ruotsalainen Kuvat: skannauksia Huojuva Torni sarjakuvasta

”Huojuva Torni on kertomus ihmisyydestä ja identiteetistä, sukupolvien ja sukupuolten välisistä sodista ja sovituksesta.” kertoo kirjan takakansiteksti.

80-luvulla Oululaisessa vallatussa talossa pyörii sekalaista nuorta porukkaa punkin ja kiljun merkeissä. Jossain nykyisyydessä 2010-luvulla Reidar Love tekee opinnäytetyönään dokumenttia tästä yhteisöstä ja siitä kuinka alakulttuuri edelleen elää ”uskovaisten ja kepulaisten hallinnoimassa kaupungissa”. Mukana assistenttina ja moniosaajana on tyttöystävä Lili. Vanhojen tornilaisten muistojen kaivelussa saa yksi jos toinenkin tikusta silmäänsä, mutta loppujen lopuksi avoimuus puhdistaa ilmaa.

Tessa Astren käsikirjoittama ja Aapo Kukon sekä Niko-Petteri Nivan piirtämä Huojuva Torni on napakka kovakantinen paketti. Teos perustuu Epe Niirasen ja Tessa Astren käsikirjoittamaan näytelmään, jonka Astre on ohjannut, ja jossa sekä Kukko että Niva toimivat näyttelijöinä. Kahden piirtäjän erilainen kynänjälki toimii oikein tehokkaasti, kun Niva on kuvittanut menneisyyden tapahtumat ja Kukko nykyiset. Valitettavasti tätä kaavaa on rikottu pariin otteeseen, ja näin ollen olin ensimmäisellä lukukerralla välillä hämilläni siitä, missä ajassa nyt liikutaan. Enimmäkseen kahdessa aikatasossa liikkuminen kuitenkin toimii jouhevasti.

Tytöt ei tajuu ja jätkillä on niin vaikeeta!

Yhteiskunnan normeilta eivät säästy nuoret anarkistit, eivätkä varsinkaan kaavoihinsa kangistuneet keski-ikäiset. Seksismi ja seksuaalinen häirintä määrittää vahvasti nuorten naisten elämää niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä. Miehen sanalla on enemmän painoarvoa, mutta mies ei saa tuntea surua eikä hätää. Näenkin, että yksi teoksen pääteemoista on valta ja vallan käyttö. Eri tilanteissa eri ihmisillä on valtaa ja tilanteesta riippuen asema muuttuu. Vallan käyttö ja sen välikappaleeksi joutuminen vaikuttavat kaikkien elämään.

Ärsyttävin setämies.

Eniten nautin siitä, että yksikään hahmo ei ole vain tekijä tai uhri. Tässä suhteessa Jorma nousi erityisen mielenkiintoiseksi hahmoksi. Järjestään joka kohtauksessa itsensä esiin työntävä keski-ikäinen johtajamies, joka vitsin varjolla heittää sopimattomia letkautuksia ja saattaapa alkoholillakin olla osuutta asiaan. Samalla hän selkeästi kokee nuoren feministinaisen jonkinlaiseksi henkilökohtaiseksi uhkaksi itselleen. Naisen puoleltahan tämä näyttäytyy sitten ukkomaisena vittuiluna. Seurassa mies esiintyy röyhkeän itsevarmasti mutta peilistä ei katso takaisin ihminen jolla on elämä hallinnassa.

Teoksella on melkolailla Sarjakuva-Finlandian finalistin edellytykset. Siksi harmittaakin erityisen paljon muutamat viat, jotka huonommassa sarjakuvassa olisivat jääneet kokonaan huomiotta. Yksi on jo mainittu epäselvyys siitä missä ajassa liikutaan. Huomiota herättävin on kuitenkin puhekuplien sisällä huolimattomasti seilaava teksti. Nivan ilmeikkäät hahmot ja kohtausten sävyyn mukautuva ilmaisu on lennokasta. Sarjakuvakerronta toimii ammattimaisesti, vaikka yksittäisiksi erotetut ruudut eivät vakuuttaisi. Kukon kerronta on hieman haparoivamman tuntuista. Monessa ruudussa hahmojen kasvoille lankeaa tumma varjo, ikään kuin pysäyttäen ajan. Muutenkin runsas mustan käyttö saa jokaisen kohtauksen tuntumaan sävyltään synkältä. Kohtauksia joissa läpikäydään epämukavia tunteita on toki paljon, mutta myös kevyemmät hetket ovat yhtä raskaan tuntuisia. Uskon, että tulevaisuudessa Kukko saa aikaan loistavia teoksia kun hänen tyylinsä hioutuu.

Poliisi on sika höhö. Juttu joka vaan toimii aina.

Viimeisenä tekee mieleni sanoa yksi asia suoraan sarjakuvaan liittymättä. Parissakin paikassa olen nähnyt keskustelua siitä, että oliko nyt aivan oikein alkuperäiseen näytelmään ottaa Niko-Petteri niminen henkilö transnaisen rooliin. Oletan, että kesäteatteriin ei ole niin suurta tunkua, että pystyisi ihan valikoimaan parhaat transnäyttelijät päältä. Näyttelijän sukupuolen pohtiminen on tietenkin aiheellista jossain Hollywood-tuotannossa jossa luulisi olevan resursseja etsiä käsiinsä joku kansainvälisestikin tunnettu nouseva transnainen. Haluan silti sanoa, että jokainen roolituksesta herneen nenäänsä vetänyt transfeminiini on kuitenkin aivan oikeassa turhautumisensa kanssa. Näin transmiehenä minua kuitenkin hämmentää, miten tarinan transmiehen näyttelijästä minulla ei ole tietoakaan. Ehkä siksi, että hän ei ole ollut mukana sarjakuvassa? Koitin tutkia, kuka roolissa oli, mutta tulin siihen tulokseen, että vittuako se minulle kuuluu onko näyttelijän nimi Matti vai Maija, minä en siitä tule hullua hurskaammaksi että kuka näyttelijä on yksityiselämässään. Kellään heistä ei ole velvoitetta selittää minulle mitään itsestään.


Paju Ruotsalainen somessa:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s