Upposukelluksia päiväkirjoihin

on

Polle Ponneton aloitti päiväkirjan pitämisen teini-iässä. Kirjaset ovat roikkuneet mukana elämän mullistuksissa, ne ovat nähneet kaupunkeja ja ihmissuhteita. Vaikka vakava masennus sotkee elämänvalintoja, myös höpsöttelylle on aikaa.  

Kirjoittaja: Polle Ponneton Kuvat: Kuvittajan näkemyksiä Pollen päiväkirjojen tapahtumista

Sisältövaroitus: Mielenterveysongelmat, itsetuhoisuus


Vanhat päiväkirjani mä löysin yllättäin, ne jo luulin hukanneeni hyllyistäin. Hiukan hämmentyneenä niitä selailemaan jäin, kun nuo vanhat tekstit näin edessäin.

Jos luulette ettei elämä voi mennä Mamba-yhtyeen tekstien lainaamisesta alemmaksi (hieman muunneltuna), niin voi pojat, näkisittepä päiväkirjojeni esittämän vision nuoresta aikuisuudesta. 

Jos kirjani olisivat jossain tietokannassa, niiden avainsanoja olisivat ”vakava depressio”, ”vieraantumiskokemukset” ja ”höpsöttely”. Puolisoni luki näitä tekstejä, ja ehdotti, että kirjoittaisin niistä jonnekin. No onneksi Maan sataman blogiin voi aina kirjoittaa, joten ei muuta cringe-vaunu liikkeelle.

Pari sääntöä tähän väliin päiväkirjojeni esittämisestä: sensuroin sellaiset kohdat pois, joista voi tunnistaa sivullisia. En pui silloisia perheolosuhteitani, sillä menneet ovat menneitä (vaikka setti olisikin herkullista). Lisäksi poistan tekstistä lukemattomat kirja-, elokuva- ja pelilistaukset.

Vuoden 2005 lokakuussa, kello 01:55 merkinnässä meno oli vielä ihan suhteellisen veikeää lukiolaispojan elämää. Meno on merkintöjen perusteella semihylkiömäistä, mutta jonkinlainen luottamus elämään vielä on. Olin päivittänyt kirjaani näin:

Tapahtui paljon, mutta koska on myöhä, laitan nopeesti.

Koulu.

1. Hain lapun, jolla vaihdan lyhyyseen matiikkaan. Vika Pitkän Ma:n tunti.
2. Hissassa J*** on hauska
3. Musassa oma poikabändi, Mastur Bois.
4. Äikän ope kyseli kaikkea paskaa. Olen ainoa kiltti ja rauhallinen, opettajan silmätikku.

Kotona:
1. Uusi pyörä!
2. Kävin pyörällä kaupassa ja ostin 20 eurolla karkkia.
3. Söin karkkia ja katoin videoita (en jaksanut Buffya)
4. Nukuin
5. Kävin suihkussa
6. Mesetin
7. Tein mahtavia novelleja
8. Kävin paskalla. Laihduin kilon, mutta vessa meni tukkoon. En saanut itse auki.

Kokeet
Psyka 10 ja bilsa 9 ½

Huomenna koopperi, hammaslääkäri ja (pikkuveljeni) menee (pikkupaikkakunnan lähimmän kaupungin) sairaalaan. Oisin mennyt aikaisin nukkumaan, mutta paska pilas kaiken. Toivottavasti jaksan silti sen kuupperin.

Yllätyin päiväkirjojani lukiessani, että pikkupaikkakunta jolta olin kotoisin, oli ihan jees kasvuympäristö, vaikka mieleni sisäisissä mytologioissa kylä oli saatanan valtakunta. Tekemistä oli, lukio tuntuu tekstin perusteella henkireiältä ja orastavaa masennusta lukuunottamatta mielialani tuntui olleen nousussa. Päivien sisältöä määrittivät koulunkäynti, nettiyhteisöt ja käteenveto.


Depressiosessiot

Kun lukio päättyy, kaikki tuntuu menevän päiväkirjojen perusteella ihme sekoiluksi. Säästin rahaa kotoa muuttoa varten, hajosin yksinäisyyteen eikä ihmissuhteita ollut. Depressio syvenee ja toimintakyky madaltuu. Moni masentunut varmasti samaistuu siihen, että apu jää hakematta satunnaisten hyvien fiilisten vuoksi.

Päiväkirjojen miehenalku janoaa seikkailuja, ja vaikka armeijaan ei tommosta ahdistunutta rimpulaa huolita, merikapteenikoulu tuntuu hyvältä idealta. No sitähän se ei ole.

Vuoden 2008 marraskuussa puolenyön jälkeinen päivitys edustaa lopun alkua: meno on aikamoista neverstopthemadnessia. Pahimpiin päivityksiin en halua sukeltaa:

OMFG, melkein kuukausi mennyt, ja onkin mullistuksia tapahtunut, miinusmerkkisiä. Laitan viikottain.

Viikko 1.

Konehuoneessa koulussa. Kusin hitsaus- ja konehuonetestit. Juotokset osasin, mutta ope auttoi. Kotona pelasin. Siinä melkolailla tuo viikko. Ostin Fallout 3:n jota yhä pelaan.

Viikko 2.

Ekoina kolmena päivänä pelastusvene ja lauttamieskoulutusta. Ne menivät ihan ihan hyvin. Pääsin loppukokeessa käskijäksi ja laskimme veneen minuutissa ja 30 sekunnissa. Koulun jälkeen Fallout.

Sitten olin ke-su M****:llä. To iltana pukeuduimme naisiksi (kierrätyskeskuksen myyjä kommentoi, ettei kysy mitään) ja ryyppäsimme. Meni perseilyksi, ja en muista illasta kuin itkua, ajanviettoa ja pelaamista.

Viikko 3.

Olin sairaana ja pelasin fallouttia.

Viikko 4.

Kusin kaikki testit ja huomasin tenttien menneen myös pieleen. Hermoromahdus, ja jäin loppuviikoksi kotiin. Kaksi päivää meni sosiaalisesti hyvin, sitten itsemurhafiilikset. Siitä lähtien olen pelannut Falloutia, kirjoitellut (eräälle nettifoorumille) ja jutellut mesessä. Huomisen jälkeen katson jatkanko koulua kun psykiatri.

Muuta

Kotona taisin käydä ja lainasin (isoveljeltäni) Bioshock ja Siren Blood Curse.
Angstin myötä mese ja netti sosiaalisuus nousussa.
(eräs nettituttuni) angstaa, niin hyvä molemmille olla lohtuna.
Alkuviikkoina olin iloinen, ehkä pientä angstia mutta skulessa hyvää läppää
Hävettää vitusti jos skole kesken
Muuta mieleen
En ole lääkkeitä otellut
Ei kämppistä eli oma kämppä!
Suonenveto rampautti yks yö
Lunta vitusti
Syön tosi vähän
Uusin Voima oli tosi hyvä
Oon melko varmasti autistinen, niin tunnekylmä ja osaamaton.

Öit

Sivuilla huomionarvoista on ”angsti”-termin käyttö. Termi vähättelee depressiota, ja huomaan, että suhtautuminen masennukseen ei ole tarpeeksi syvä. Kyseessähän on vain “teiniangsti”. 

Huomaan myös käsialan ja ilmaisun muuttumisen masennuksen syvetessä. Kun merikapteenisuunnitelmat romahtivat, pilkistää päiväkirjoissa hikikomori, mies vailla mitään ihmissuhteita.


Elämän renesanssi

Pian muutin suurempaan kaupunkiin ja aloin käydä päiväsairaalassa. Tuolta ajalta ei ole merkintöjä, mutta edeltävillä sivuilla meno on sen verran tukalaa viiltelyineen sun muineen, että sairaala oli varmasti oikea valinta. 

Suurehko kaupunki tekee ihmeitä henkistä anemiaa potevalle kulkijalle. Kuluu vuosi ja uusissa päivityksissä alkaa olla pikkuhiljaa kavereita, ystäviä ja tapahtumia. Aloitan amiksen, uuden karate-harrastuksen ja näen ihmisiä vapaa-ajallanikin.

Vanhojen päiväkirjojeni toiseksi viimeisessä merkinnässä vuodelta 2011 lukee muun muassa näin:

Ahdistunut olo. Näiden muutamien kuukausien aikana olen ollut juuri ja juuri plussalla. Muuten ihan jees, mutta työharjoittelussa tuhouduin tosi pahasti. Psykoosin esioireita. Pääsin harjoittelun juuri ja juuri läpi. Olo on kuin saastalla.

Toisaalta ekaa kertaa elämä. Bileitä ja kaverien näkemistä. (Tähän lista bileistä, missä olin käynyt).

S****:n kanssa Gay Pride ja FCF. Siistiä ja hauskaa. Kemiat taas plääh. Kai sitä vois nähä taas.


Viimeisen merkintäni aloitan otsikolla Elämän renesanssi. Listaan valtavan määrän ihmissuhteita, tapahtumia ja bondaushetkiä. Olin astunut kestävän elämäntavan polulle. Viimeisessä merkinnässä kysyn:

Mun sosiaalinen flow on muuttunut täysin. Miksi?

Päiväkirjassa on myös epilogi vuodelta 2012. Siinä seurustelen S****n kanssa ja olen onnistunut rakentamaan jonkinlaisen elinpiirin. Tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta: tietäisipä päiväkirjojen sankari, että ihan hyvin hänellä tulee menemään.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s