Teksti: Joxu, Kuvat: Valokuvia Our Dreams at Dusk sarjakuvasta
Sisältövaroitus: itsemurhayritys.
Yuhki Kamatanin teos Shimanami Tasogare tai käännettynä Our Dreams at Dusk, on neliosainen mangasarja, joka ilmestyi vuonna 2015. Sarjan on länsimaihin lisensoinut Seven Seas Entertainment.
Tekijä on itse muunsukupuolinen ja aseksuaali. Japanissa aseksuaalin merkitys on hivenen eri kuin länsimaissa, siellä sillä tarkoitetaan ettei tunne seksuaalista ja romanttista vetoa muihin ihmisiin. Länsimaissa se on vakiintunut tarkoittamaan ettei tunne seksuaalista vetoa muihin ihmisiin.
Sarja kertoo lukioikäisestä pojasta Tasuku Kanamesta, joka kipuilee seksuaali-identiteettinsä kanssa. Sarjassa tavataan muita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia ja kerrotaan heistä sekä heidän vaikeuksistaan löytää paikkaansa ympäröivässä yhteiskunnassa.
Sarja alkaa dramaattisesti: Kaname on tekemässä itsemurhaa, koska hänen luokkakavereilleen paljastui tämän katsovan homopornoa. Yritys keskeytyy, koska hän näkee tuntemattoman hahmon hyppäävän korkealta ikkunasta. Itsemurha-ajatuksensa unohtaen hän lähtee etsimään hätääntyneenä hyppääjää. Tätä etsiessään hän löytää pienen talon, avoimen olohuoneen. Kaikki paikan kävijät ovat sateenkaari-ihmisiä. Paikan pitäjä on erikoinen hahmo nimeltään Anonyymi, jonka Tasuku näki hyppäämässä ikkunasta.
Sarjan edetessä Tasuku tulee sinuiksi seksuaalisuutensa kanssa kasvukipujen jälkeen. Hän rupeaa viettämään vapaa-aikansa olohuoneessa, sekä rupeaa työskentelemään vapaaehtoisena voittoa tavoittelemattomassa järjestössä Cat Clowder, joka kunnostaa alueen hylättyjä taloja. Tasuku saa vastuulleen päättää, mikä käyttötarkoitus tulee heidän seuraavaksi kunnostamalleen kohteelle. Sarjan edetessä Tasuku tuskailee tämän vastuun kanssa, vältellen lopullisen päätöksen tekoa.
Pikkuhiljaa hän alkaa tutustua muihin kävijöihin paremmin. Heitä ovat Haruko, ja hänen vaimonsa Saki, jotka haluavat pitää kunnon häät ja tulla Sakin vanhemmille kaapista. Alakouluikäinen Misora, joka laittautuu vain olohuoneessa mekkoihin ja peruukkeihin. Häntä Tasuku rupeaa innoissaan auttamaan oikean identiteetin metsästyksessä, huonoin tuloksin. Utsumi, kaikille ystävällinen ja miellyttävä transmies, jonka vanha luokkatoveri tupsahtaa paikalle tekemään kaikkien olon vaivaantuneeksi. Tchaiko, vanhempi herrasmies, jonka pitkäaikainen miesystävä tekee kuolemaa sairaalassa. Tapaamme myös Tasukun ihastuksen Tsubakin, joka käy hänen kanssaan samaa koulua. Hän vaikuttaa aluksi mukavalta ja suositulta tyypiltä, mutta hänestä alkaa paljastua pinnan alta muutakin.
Sitten on mystinen Anonyymi. Hahmo toisensa perään varoittelee Tasukua odottamasta liikoja hänestä. Hän rahoittaa Cat Clowderin toimintaa, mutta pysyy itse etäällä muista ihmisistä. Hän ei anna suoria neuvoja, mutta on silti auttavainen. Anonyymi voi tosin olla myös melko julmakin sanoissaan, eikä hän jaksa kuunnella, kun ihmiset valehtelevat itselleen. Sarjan lopussa avataan hieman salaisuuden verhoa hänen taustastaan, liikoja paljastamatta.
Monipuolisen hahmokaartin avulla sarjassa käsitellään monia asioita, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistön ihmiset kohtaavat, kuten kaapista ulostuloa ja sisäistetyn homofobian kanssa kipuilun vaikeutta. Queerihmisten elämää on harvemmin kuvattu mangassa näin elämänmakuisesti. Sarjassa puhutaan muunmuassa homofobiasta, transfobiasta ja mikroaggressioista. Sekä siitä, että jokaisen ihmisen oman identiteetin löytäminen on oma prosessinsa. Siinä ei voi hoputtaa, eikä toisen puolesta voi kertoa mitä hän on. Joskus aika on aivan täysin väärä, ja voi tehdä vain hallaa. Joskus voi satuttaa toisia ihmisiä valtavasti, vaikka tarkoitusperät olisivat täysin hyvät ja pyyteettömät.
Kamatanin viiva on dynaamista ja tyylikästä. Hän käyttää usein näyttävää symboliikkaa kuvaamaan hahmojen voimakkaita tunteiden ryöpsähdyksiä. Hän osaa piirtää monennäköisiä hahmoja, ja hahmokaartin henkilöt erottaa melko hyvin toisistaan.
On muutenkin todella raikasta lukea sarjaa, jossa cis-heterot ovat vähemmistössä ja hahmokaarti on pääasiassa queerihmisiä. Tavallisesti mangassa tapaa usein yksittäisiä, stereotyyppisesti kuvattuja sivuhahmoja. Yhden vitsin henkilöitä, jotka toistavat samoja tropeja kyllästymiseen saakka. Tässä sarjassa loistivat stereotyyppiset hahmot poissaolollaan. Ei toisia vitsillä seksuaalisesti lähenteleviä lesboja, ynnä muita mauttomia pilakuvia. Nämä hahmot taas olivat sellaisia, jotka tuntuivat tutuilta. Minä tunnen nämä ihmiset. He ovat laumaani.
Olen lukenut mangaa kauan, päälle viisitoista vuotta. Pitkään länsimaihin julkaistusta mangasta ei tuntunut löytävän mitään hyvää vähemmistörepresentaatiota, sitä ei tuntunut olevan yksinkertaisesti missään. Jos vaikka esimerkiksi BL:ssä (BL on miesten välisestä romanssista kertova genre) löysi edes jotain murusia, se kelpasi ihan hyvin, koska muuta ei ollut. Tämä sarja oli raikas ja nostatti omaa vaatimustasoani mangan kanssa. Jos näin laadukasta kuvausta vähemmistöistä on mahdollista tehdä, miksi tyytyä huonompaan?
Tämän sarjan tapa esitellä transmies tuo minulle hyvän mielen. Utsumista kerrotaan vasta myöhemmin tarinassa, että hän on trans, eikä välittömästi kun hän ensimmäistä kertaa näytetään sarjassa. En muista lukeneeni ikinä mangaa, jossa asia esitetään näin hyvin. Saamme ensiksi nähdä millainen hän on persoonana, ennen kuin hänestä kerrotaan tämä puoli. Tällaista lisää, kiitos.
Shimanami Tasogaren kanssa samoihin aikoihin on ilmestynyt moni muu sarja, joka käsittelee arkisesti sateenkaari-ihmisiä, kuten My Brother’s Husband, ja My Lesbian Experience With Loneliness. Toivon että moni tekijä Japanissa rohkaistuu näitä lukiessaan tekemään lisää tämän tyyppisiä teoksia.
Maan Satama ry 