Teksti ja kuvat: H-P Lehkonen
“Villiyritit ovat todellista lähiruokaa. Ne ovat luomua ja ravintoarvot ovat niissä korkeat. Niiden käyttö tuottaa myös hyvin vähän hävikkiä.”
Näin kertoo Ansa Lybeck, jonka tapaan Herttoniemen liikuntapuistossa. Paikalla on alkamassa Anarkistimartat ry:n Villiyrttikurssi. Kurssin vetäjä Ansa on Ylä-Savon ammattiopistosta luontoneuvojaksi valmistunut monien alojen taitaja, joka luettelee tekevänsä työkseen mm. hierojan töitä ja lyhytterapiaa. Hän kertoo liittyneensä Anarkistimarttoihin kuutisen vuotta sitten huomattuaan ilmoituksen luonnonkosmetiikkakurssista. “Olen aina ollut kiinnostunut luonnon yrteistä”, Ansa kertoo.
Malliksi kerätyt kasvit nahistuvat auringossa nopeasti.
Kysyn Ansalta Anarkistimarttojen nimestä. “Anarkisti sana ei liity meihin suoraan, se tarkoittaa enemmän sitä, että toiminnallamme ei ole rajoja. Emme toimi tietyssä paikassa. Tavoitteemme on olla positiivisesti kurittomia.” Yhdistyksen säännöissä kerrotaan yhdistyksen olevan poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, mikä kuulostaa omaan korvaani erikoiselta, onhan yhdistyksen nimessä poliittinen ideologia. Toteamme kuitenkin Ansan kanssa, että anarkismin tavoitteet täyttyvät jo tälläkin villiyrttikurssilla pienemmässä mittakaavassa. Anarkismi tavoittelee vapautta erilaisista valtahierarkioista, ja keräämällä ruokansa ilmaiseksi lähiluonnostaan, tulee yksilö vapauttaneeksi itsensä ainakin osittain taloudellisesta valtajärjestelmästä.
Keskustelumme siirtyy kurssin aiheeseen, eli villiyrtteihin. Puhtaan ravinnon ja helpon saatavuuden lisäksi Ansa korostaa myös luonnon merkitystä mielenterveydelle. “Luonnon läsnäolo jää mieleen ja kun talvella käyttää kesän aikana kuivaamiaan yrttejä, voi samalla muistella kesän luontohetkiä.”
Ansan vinkit yrttien keräämiseen:
1. Kerää vain puhtailta paikoilta (älä esim. koirien ulkoilureiteiltä)
2. Älä kerää liian läheltä teitä (50m hiekkatiestä, 200m valtatiestä)
3. Kerää vain kasveja, jotka tunnistat
4. Aloita uusien villiyrttien käyttö hitaasti, anna kehosi tottua rauhassa
5. Nauti luonnosta ja katsele ympärillesi!
Ansa Lybeck esittelemässä Litulaukkaa Mia Simanaiselle.
Pian paikalle alkaa saapua muita kurssin osallistujia ja aloitamme. Ensin Ansa esittelee aiemmin keräämiään kasveja ja kierrättää niitä ringissä. Hän kehottaa osallistujia tunnustelemaan ja haistelemaan kasveja. Kasvin tunnistamisessa ei ole kyse vain ulkonäöstä, kaikki aistit työskentelevät yhdessä. En malta olla kirjoittamatta ylös muutamia reseptivinkkejä, joita Ansa mainitsee kasvien esittelyn lomassa. Hän kertoo poimulehden sopivan erityisen hyvin öljyisiin wokkeihin ja vinkkaa, että voikukan pyöreimmät lehdet ovat maultaan miedompia ja siksi herkullisimpia. Kurssilaiset kyselevät innokkaasti lisää vinkkejä ja usein myös joku kurssilaisista tietää vastauksen kysymykseen. Tällaista on paras oppiminen, kaikki kurssilaiset oppivat toisiltaan.
Ansan nokkossipsien resepti:
1. Huuhtele nokkosen lehdet, kuivaa pyyhkeellä hellästi.
2. Laita päälle öljyä ja suolaa.
3. Laita uuniin 150 °C 5-7 min.
(Sipsejä varten nokkosta ei tarvitse ryöpätä, sillä nokkosen kuivaminen rapeaksi poistaa poltteen yhtä hyvin kuin ryöppäys.)
Reetta kertoo syistään liittyä Anarkistimarttoihin yrttien keräämisen lomassa.
Lähdemme kävelemään kohti pientä laaksoa, jossa kasvaa runsaasti erilaisia luonnonyrttejä. Matkalla juttelen Reetalle, joka kertoo liittyneensä Anarkistimarttoihin vuosi sitten, niihin aikoihin, kun korona alkoi. “Olin miettinyt liittymistä jo pitkään ja kun korona tyhjensi kalenterini, totesin, että nyt on aika.” Reetta kertoo tehneensä Anarkistimartoissa aloitteen ploggaamisesta, eli roskalenkkeilystä (plogging). Hän kertoo, että tällä hetkellä anarkistimartoilla on oma kummiranta Kivinokassa, jota he pitävät siistinä.
Myös Mia Simanainen kertoo olevansa suhteellisen uusi tulokas Anarkistimartoissa. Hän kertoo aloittaneensa tammikuussa. Kun kysyn, aloittiko hänkin koronan tuoman tylsyyden vuoksi, hän nauraa: “Ei koronan vaan iän vuoksi! Nyt oli vain oikea hetki liittyä.”
Leena Kontunen esittelemässä saalistaan.
Pysähdymme pieneen laaksoon keräämään kasveja. Yritän ensin keskittyä ottamaan valokuvia, mPysähdymme pieneen laaksoon keräämään kasveja. Yritän ensin keskittyä ottamaan valokuvia, mutta kuvatessani alan huomata liikaa kaikkea kutkuttavaa kerättävää ja pysähdyn itsekin poimimaan pussillisen nokkosta, maitohorsmaa ja mesiangervon lehtiä. Takaisin palatessamme Leena Kontunen kertoo, miten hän liittyi mukaan Anarkistimarttoihin jo 2009, vain kaksi vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen. “Sukulaiseni näki Hesarissa jutun Anarkistimartoista ja lähetti sen minulle sanoen ‘Sä kuulut tonne!’ Liityin saman tien.” Leena esittelee keräämäänsä saalista, joka on pusseissa valmiina oman maun mukaisina sekoituksina ja kuvailee itseään: “Mussa on tietynlaista kansalaistottelemattomuutta!” Tähän Ansa kommentoi: “Se on sitä positiivista kurittomuutta.”
Maan Satama ry 