Teksti: Paju Ruotsalainen, Kuvat: Eeli Laaninen, Pipa
Eeli Laanisen nettisarjakuvassa kissa ja koira adoptoivat kolme kissanpoikaa. Lastensadulta kuulostava asetelma ei tosin ole sitä miltä näyttää, vaan tarina keskittyy käsittelemään arkipäivän ongelmia. Mistä saadaan rahat lasten madotuksiin, kun töitä etsiessä löytyy vain palkattomia harjoitteluja? Elämän pienten ja suurten ongelmien kuvausten vastapainoksi absurdiutta tuo se, että päähahmot ovat eläimiä.
Pipa on koira ja Kisse niinikään kissa. Lähes kaikki muut sarjakuvan hahmot ovat ihmisiä ja vaikka päähenkilöt kulkevatkin kahdella jalalla, he ovat selkeästi eläimiä. Ihmiset kohtelevat Pipaa ja Kisseä vertaisinaan aikuisina, mutta toisaalta kissanpennut uhkaavat joutua lopetettaviksi, kun maalla vapaana kulkevat leikkaamattomat kissat lisääntyvät holtittomasti. Toisaalta myös Pipalle tarjotaan työpaikkaa pentutehtaalta. Onko eläimillä ihmisoikeudet tässä sarjakuvan maailmassa?
Tarina kertoo köyhyydestä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä. Päähahmot ovat työttömiä sossupummeja. Leipäjonossa käyminen ei ole heille vierasta, kuten ei ole kahvimaidon toivossa pullojen kerääminenkään. Hahmojen eroavuus muista ihmisistä painottaa erilaisuuden kokemusta. Kun on köyhä ja kipeä, ei voi kokea olevansa kuten muut. Jos köyhyyden päälle tulee vielä muuta vähemmistöstressiä vaikka sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden tai neurotyypillisyyden mukaan, alkaa olla todellakin helpompi samaistua koiraan kuin pääministeri Sanna Mariniin.
Kokonaisuus on samaan aikaan herttainen ja raaka. Itse pidän siitä miten käytännönläheisesti Laaninen kertoo köyhän ja kipeän arjesta. Kun Kissella pukkaa ahdistuskohtausta, juostaan kiireellä kotiin ottamaan lääkkeet, eikä asiaa aleta selittämään sen enempää.
Kuka?
Eeli Laaninen on Turkulainen sarjakuvantekijä ja animaattori, joka on tehnyt verkkosarjakuvaa jo pitkään. Hän on työskennellyt pelialan startupeissa ja freelancerina.
Maan Satama ry 