Kun betoninen arkiympäristö ahdistaa, päiväretki metsässä virkistää mieltä ja kehoa. Vantaan erikoisuus ovat pienehköt luonnonsuojelualueet pitkin kaupunkia. Kovin villiä luonto ei ole, sillä sivilisaatio näkyy heti alueiden reunalla. Suurempia luonnonsuojelualueita löydät pääkaupunkiseudulta kansallispuistoista esimerkiksi Espoon Nuuksiosta, Helsingin Keskuspuistosta ja Vantaan Sipoonkorvesta.
Teksti ja kuvat: Miika Auvinen
Esitellyille kaistaleille pääsee kätevästi junalla ja busseilla, joskin Vantaan sisälläkin matkoihin menee helposti toista tuntia, varsinkin jos ei pääse matkaan junaradan varrelta.
Seuraavat kolme luontokohdetta ovat kaikki eri tyylisiä: kostea rehevöitynyt puron seutu, jylhä tammisto ja kallioiden välistä virtaava koski. Ne ovat pieniä luontokaistaleita urbaanissa ympäristössä.
Mätäoja
Mätäoja on joki tai puro, joka virtaa 24,4:n kilometrin matkan läpi Vantaan ja Helsingin. Helsingin puolella puron nimi on Mätäjoki, ja se tunnetaan Pitäjänmäellä sijaitsevasta pienestä vesiputouksestaan, jonka ympärillä kohoaa Strömbergin puisto.
Mätäoja on pitkä ja kapea luonnonsuojelualue. Paras tapa tutustua alueeseen onkin talsia puroa viertä kulkevia polkuja pitkin. Välillä polku vie puronviertä tai virtauksen yli, välillä pitää kulkea maanteiden yli suojateitä pitkin, jonka jälkeen on etsittävä polut uudelleen. Jokea on helpohko seurata, sillä sen ympärillä kulkee tasaisia kulkuväyliä, joista tosin aina ei ole näköyhteyttä purolle.
Ympäristöt vaihtelevat komeista virtauksista paikallaan seisoviin, rehevöityneisiin lammenalkuihin. Tunnelma on hieman kuin televisiosta Lousianan soita katsoessa, rehevää, umpeen kasvanutta ja vihreää. Luonto toki poikkeaa muuten täysin Lousianan ympyröistä: alligaattorien ja haikaroiden tilalla on valtava määrä ankkoja.
Alue toimii ekokäytävänä alueen luonnolle, eli luontokappaleet voivat siirtyä sitä pitkin elinympäristöstä toiseen. Kulkija voi bongata maantiesilloissa tunneleita, joiden edustalla on sammakon, jäniksen ja siilin kuvan sisältävä liikennemerkki: tunneleiden avulla eläimet voivat kulkea Mätäojaa pitkin jäämättä autojen alle.
Mätäojan varrelle pääsee helposti esimerkiksi Myyrmäestä.
Tammisto
Tammiston lehtomäki on pienen kukkulan päällä kasvava tammimetsä. Paikka kuhisee elämää, ja esimerkiksi valtava määrä kuolleiden puiden tukkeja ovat omia ekosysteemejään jos jonkinmoisille möttiäisille. Tammistossa pesii yli 30 lintulajia, joskin omalla retkelläni en linnustoon törmännyt. Vantaan kotisivujen mainitsemia lajeja ovat nokkavarpunen, tikli, hemppo, laulu- ja mustarastas, uuttukyyhky, kultarinta sekä mustapääkerttu.
Tammet ovat jylhiä ja korkeita, ja niiden lisäksi alueella on kuusia ja pähkinäpensaita. Alueen pinta-ala on pienehkö, ja kävelyä reittejä pitkin tuli alle kaksi kilometriä. Päiväretki Tammiston lehtomäellä oli kuitenkin tunnelmaltaan harras ja jylhä. Rehevä kasvillisuus ja korkeuksiin kurkottavat rungot ostoskeskus- ja asuinalueiden keskellä olivat piristävä näky.
Tammisto-kokemus voi olla sekava, sillä luonnonsuojelualue on tosiaan valtavan ostoskeskusalueen vieressä: toinen toistaan suuremmat kulutustemppelit laajoine parkkipaikka-alueineen ovat täydellinen vastakohta Tammiston lehtomäen luonnonsuojelualueelle.
Paikalle saapuminen julkisilla onnistuu helposti, ja alueella kulkee useampi bussilinja. Koska valtaosa Vantaan julkisesta liikenteestä on lähijunaliikenteen varassa, joistain paikoista Tammistoon kulkiessa joutuu vaihtamaan useamman bussin. Alue on mäkinen ja osa kulkureiteistä kulkee pitkospuita myöten, eli täysin saavutettava Tammiston lehtomäki ei ole. Alueen ohjeissa kävijää pyydetään pysymään pääpoluilla, eli kaikkein pienimpiä polkuja ei kannata käyttää turhanpäiten.
Tussinkoski
Korso on Koivukylän ohella Vantaan ja koko Suomen huonomaineisimpia lähiöitä. Helsingin Sanomat otsikoi aluetta käsittelevän artikkelinsa näin: ”Ankeudestaan pilkatusta asuinalueesta paljastuu häkellyttävän upea luontokohde”. Tämä upea luontokohde on Vantaan ja Keravan rajamailta löytyvä Tussinkoski. Artikkelissa esitellään jylhät Reimankalliot ja suojelualueen vierestä löytyvä Lehmuston tila.
Alueella on purolaakso, ja puron vartta kävellessä voit nähdä jylhiä kallioita ja Tussinkosken, joka muistuttaa pientä vesiputousta. Ely-keskuksen sivuilla alueen puulajeiksi mainitaan lehtosinijuuri, lehtoleinikki, lehtopalsami ja mustakonnanmarja. Alueella pesii lintulajeja kuten mustapääkerttu, lehtokerttu, sirittäjä ja peukaloinen.
Aluetta vaivaa sen ahtaus. Asuinalueet ympäröivät pientä luonnonsuojelualuetta, ja liian usein luontofiilistely päättyi katonharjojen ilmestyessä horisonttiin.
Blogimme Vantaa-aiheisten artikkeleiden kirjoittamista tukee Vantaan kaupunki.
Maan Satama ry 