Kävimme historian ensimmäisessä Pörröconissa. Tapahtuma kokosi helmikuussa yhteen conikulttuurin, eläinfiktion ja turripukujen ystäviä. Koko perheen tapahtuma oli asiallisesti järjestetty ja ohjelmassa oli myös sopivaa hulluttelua.
Teksti ja kuvat: Miika Auvinen
”Miksi haluatte käydä Pörröconissa, sehän on turritapahtuma?”, minulta udeltiin erikseen vaimoni ja myöhemmin kälyni toimesta. ”Tottahan toki nyt kotimainen turritapahtuma on koettava”, vastasin. Kutsuin pikkuveljeni seuraksi, tilasin lehdistölätkän ja helmikuun 21. vuonna 2023 kävimme Suvilahden Tiivistämöllä tsekkailemassa eläimellistä ohjelmaa.
Emme tienneet veljeni kanssa mitä odottaa. Oliko mukana noloja, sosiaalisesti kankeita kaulapartoja? Noh, olimme pikkuveljeni kanssa yleisöstä lähimpänä tuota stereotypiaa, joten ei siitä sen enempää. Entä äityisikö meno samanlaiseksi sekoiluksi, kuin YouTuben suurissa furry-tapahtumissa on pahimmillaan käynyt? Ei lähellekään! Pörröcon olikin yllättäen rakentava, fiksusti järjestetty ja pirtsakka koko perheen tapahtuma.
Loppuajatukseni tapahtuman jälkeen olikin, että kuinka siistiä onkaan, että lapsilla ja nuorilla on tällaisia käsityötaitoja, eläytymistä ja yhteisöllisyyttä sisältäviä harrastuksia. Monelle kävijälle Pörröcon oli selkeästi ensimmäisiä coneja, sillä usea oli paikalla vanhempansa kanssa. Nuorisojoukot hengailivat tapahtumapaikalla ja vanhempi väki oli siirtynyt conikävijästä järjestäjäksi.
Väkeä oli rajattuun aiheeseen suhteutettuna paljon ja ohjelmanumeroissa istumapaikat olivat täynnä. Tapahtuma veti hyvin harrastajia, eli järjestäjä, Harrastusseura Revontuli Ry onnistui hyvin tapahtuman markkinoinnissa! Tapahtumaa oli jo aiemmin lykätty koronakriisin vuoksi, mikä on varmasti tuonut omia solmujaan markkinointiin.
Tapahtumassa oli puheohjelmaa ja erilaisia esityksiä. Tapahtuman avajaisissa oli sopivan hullutteleva laulunumero, jolla järjestäjät alustivat tapahtumapaikalle piilotettujen pupujen etsintää pienenä sivuohjelmana kävijöille.
Turripukutanssilpailussa oli vain kaksi osallistujaa: ymmärrän, että yleisölle tanssiminen lavalla jännittää, ja nyt kilpailijat tanssivat kaiken lisäksi näkökenttää rajoittavissa asuissa. Pörröbingolle oli varattu noin tunti aikaa, mutta se kesti vain 20 minuuttia.
Puheohjelmaa oli kaksin kappalein: ensimmäisessä yleisö laittoi eläinfiktiosta ammentavia piirrettysarjoja paremmuusjärjestykseen. Toiseen puheohjelmaan emme veljeni kanssa ehtineet, mutta ohjelmakuvauksen mukaan siinä vertailtiin Ruohonmetsän kansa -animaatioelokuvaa Hopeanuoli-animeen. Puheohjelmaa oli siis suppeasti, mutta kävijäväki on nuorehkoa, ja akateemiset klassisesta eläinfiktiosta kertovat luennot tuskin olisivat pääkohderyhmää kiinnostaneet.
Myyntialue oli juuri sopivan kokoinen. Myynnissä oli keppihevosia, turripukujen osia ja taidetta kuten tarroja, käsitöitä sekä julisteita. Moni pienempi coni mainosti tulevaa tapahtumaansa omilla ständeillään.
Kun nuorisonäkökulmasta tapahtuma oli tervetullut tuulahdus conirintamalla, meille nuorisostatuksen jo menettäneille ei juuri ollut ohjelmaa. Toisaalta tapahtuman kohdeyleisön esimerkkiyksilö ei ollut yli 30-vuotias sosiaalisesti ahdistunut nörtti, joten en voi olettaa, että ohjelma olisi räätälöity juuri minulle.
Olin syksyllä kirjoittanut eläinfiktiosta kertovia artikkeleita Ruudinsavu-lehden northern-numeroon. Northern on länkkärilajityyppi, joka ammentaa Kanadan ja Alaskan korpimaista – kirjoitin teemanumeroon Jack Londonin koirakirjojen filmatisoinneista ja Roope Ankan Klondiken vuosista kertovista sarjakuvista. Eläinfiktio on siis lähellä sydäntäni, ja olisi ollut kiva nähdä enemmän puheohjelmaa aiheesta.
Suomen Hopeanuoli-fanit ryllä oli tapahtuman paras osio, puuhanurkka, jossa sai suunnitella oman Hopeanuoli-hahmonsa. Erityismaininnan annan hopsufanien ständin pitäjälle, joka piti meille seuraa, vaikka nauroinkin typerästi omalle karhuhahmolleni.
On todella siistiä, että nuoriso tekee, kokee ja harrastaa. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan ihan jepa kokemus. Tunnelma oli pirteä, kävijät ja henkilökunta asiallisia, eikä järjestelyissä ollut suurempia ongelmia. Jos tapahtuma haluaa laajempaa kävijäkuntaa, laajentaisin ohjelmaa kattamaan myös vähän kuivakampaa eläinfiktiota.
Maan Satama ry 