Matkustamiseen kuuluu usein jos jonkinlaista kulutusjuhlaa, matkamuistoja, tuliaisia ja uudet kengät hajonneiden tilalle (sillä tietysti kaikki hajoaa juuri huonoimpaan aikaan)! Heinäkuun työmatka tarjosi älä osta mitään -haasteeseen lisää haastavuutta. Sarjakuva kertoo miten siitäkin selvittiin!
Teksti ja kuvat: H-P Lehkonen
Kertauksen vuoksi säännöt
- Voin ostaa ruokaa ja muita kuluvia aineita (kuten shampoo ja lääkkeet)
- Saan ostaa asioita, joilla korjataan jo omistamiani asioita (esim. lankaa)
- Saan yhä käyttää rahaani asioihin, joista en lisää omistamani tavaran määrää (esim. Junalippu, sisäänpääsy keikalle)
- Puolisoni Paju ja Sara tekevät omilla rahoillaan mitä haluavat.
Kirpputorit ovat aina olleet minulle se vaikein paikka. En pidä shoppailusta enkä lankea mainosten houkutuksiin, mutta kirpputorin tavarat tuntuvat uniikeilta tilaisuuksilta, jotka eivät tule toistumaan! Mitä jos en enää löydä tätä samaa 70-luvun kukkaisliiviä uudellen!? Sellaisena hetkenä on tärkeää pohtia onko uniikki silti välttämätöntä. Useimmiten vastaus on ei. Selviydyin siis vaikeimmasta haasteestani tähän mennessä! En ostanut mitään Latvialaiselta kirpputorilta jonka tyyli oli kuin suoraan omasta vaatekaapistani!
Haluan muuten sanoa tämän, olen selvinnyt jo yli puoli vuotta rikkomatta sääntöjäni! Seuraavaksi täytyy selviytyä Elokuun haasteista opiskelun aloittamisen kanssa.
Maan Satama ry 